Moi pitkästä aikaa!

Eli nyt tultiin viimeviikolla pois lapista ja sen jälkeen oonkin ollut paljon jäljessä muista koulussa ja jouduin kirimään, sekä pari koetta ovat hidastaneet mun tallilla oleskelua ja blogiin kirjoittamista. Nyt kuitenkin tässä illalla päätin vihdoin kirjoittaa.

Perjantai 1.5.

Kun pääsin vihdoin Vilhon luokse päätin että nyt alkaa se esteillä reenaaminen. Pelto oli hyvässä kunnossa ja kuiva, eikä yhtään märkä eikä liukas. Vilholta puuttui molemmista etusista kengät, mutta se ei haitannut kun sen verran pehmeää oli maa. Aluksi oli hiukan hankalaa saada Vilho kuulolle ja liikkumaan tahdikkaasti. Tipuinkin kerran! Vilholla koitin nostaa laukkaa, mutta sen sijaan otti kunnon ravia, pysähdys ja pää alas! Siihen en ollut valmistautunut vaan liuin kaulaa pitkin maahan. Ei onneksi sattunut! Muutaman kerran se yritti sitä vielä, mutta osasin jo varautua. Kuitenkin kun päästiin esteille alkoi kuunteleminen onnistua, mutta aluksi ei ponia oikein innostanut esteet tai sitten se vain pelleilli. Kuitenkin loppua kohden sain Vilhon innostumaan ja oli lopuksi ehkä viellä liiankin kuuma. Oli kuitenkin mahtava päivä ratsastaa! Aurinkoista, ei liian kuuma ja tuuli sopivasti. Tänään tuli myös mun ja Vilhon ensimmäinen laukanvaihto suoraan! 

(En tiedä miksi nämä muuttuivat näin huonolaatuisiksi...)

Reenin jälkeen päätin koristella Vilhon ja mennä kuvailemaan, mutta eihän herraa kiinnostanut mikään muu kuin heinä! Otin ne serpentiinit pois kun Vilho vaan söi niitä ja ne alkoi lentelemään tuulessa. Kaksi ainutta kuvaa, jossa toisessa korvat ovat sivussa, olivat onnistuneimmat.

Lauantai 2.5

Kun pääsin tallille ajattelin että menen Vilholla ilman satulaa. Lotta tuli mun kanssa Jontulla. Meidän mukana oli myös  Rusinan vuokraajat Sinna ja Emma. Kuitenkin Vilho tuntui ihan normaalilta sitä hakiessani pihtosta ja kuntoon laitossa. Kun lähdettiin pellolle oli Vilho silloinkin normaalin tuntuinen, vähän se katseli ympärilleen. Kun päästiin pellolle silloin Vilho alkoi tuntumaan hermostuneelta, mutta ratsastin sitä eteenpäin. Laukassa heti se alkoi pukittamaan ja vinkui ihmeellisesti. Pysyin kuitenkin kyydissä. Sen jälkeen ei herra suostunut nostmaan laukkaa vaan pysähteli ja pukitteli. Kuitenkin kylmässä sateessa en jaksanut alkaa taistelemaan ihmeempää, joten juoksutin Vilhon lopuksi. Oikeeseen kierrokseen se pukitti kerran niin paljon kuin jaksoi ja sitten meni lopuksi tosi nätisti ja kuunteli mun ohjeita. Kuvia ei ole koska hirveä sade eikä kukaan jaksanut ottaa kuvia.

Sunnuntai 3.5

Sunnuntaina sitten jatkoin reenejä Vilhon kanssa, eli hyppäsin, mutta tällä kertaa harjoiteltiin lähestymistä. Se meni iha okei, mutta siinä on reenattavaa! Muuten tallipäivä meni nopeasti ja tässä muutama kuva joita otin.(en tiedä mitä laadulle kävi)

Ja harmikseni voin todeta että Rusina on kipeä, eikä tällä hetkellä käytössä. Rusinalla on varmaan kaviokuume ja sitä pidetään nyt yksin pihaton siinä sisällä. Siellä sitten kaikki viettää sen kanssa aikaa.

Otin myös tallin pupuista Dänistä ja Nipsusta kuvat ja tässä ne nyt sitten ovat.

Kolmen päivän postaus

Eli pitkästä aikaa taas postausta kehiin!

Tässä siis tulee kolmen päivän talleilut, koska en ole jaksanu kirjoittaa.

Eli siis perjantaina irtojuoksitin Vilhon ja oli hirveän tuulista ja kuten olen todennut, Vilho ei pidä tuulesta yhtään. No ajattelin sitten juoksuttaa Vilhon pellolla. Siinä sitten juoksutin Vilhoa molempiin suuntiin . Sitten aloin harjoittelemaan muotoa sekä taivutuksia molempiin suuntiin. Oikea on aina ollut Vilholle vaikea, joten nytkin siihen suuntaan oli haastavampaa. Olihan se siihen asti järkevä ajatus kunnes Vilho taisi päästä karkuun. Tuli yht'äkkiä hirveä tuulenpuuska ja sitten Vilho pukitti ja ote lipesi juoksutusnarusta. Eka Vilho ei tajunnut, mutta sitten se tajusi että pääsee isomalle ympyrälle. Sitten se lähti nelistämään kentälle, jossa sitten oli muutama ihminen jotka sai sen kiinni, onneksi. Sitten päätin irtojuoksuttaa sen kentällä, jotta saisi energiat pois.

Eilen sitten pääsin 2h vaellukselle Helmillä. Menin ilman satulaa, joka teki todella hyvää tasapainolle, mutta täytyy myöntää että pylly oli vähän kipeä sen jälkeen. No kuitenkin menin illalla tallille ja pääsin ratsastamaan Tipo nimisellä vanhalla herralla. Tipolla menin pellolla puomeja ja muutaman esteen, joista kaikista katkesi puomi Tipon astuessa niiden päälle. No sitten sen jälkeen vähän rallittelin sen kanssa, jotta pääsisi kunnolla vauhtiin. Siellä sitten ratsastin tunnin ja sitten olikin jo aika lähetä maastoon. Vaelluksella oli mukana Alexandra ja Spede, Lotta ja Jonttu, Mona ja Flinkur sekä Kaisa ja Vilho.

Sunnuntaina meille tuli Lotan kanssa vähän kiire koska minä ja mun iskän perhe oltiin lähdössä lappiin. Nopeasti me Lotan kanssa hoidettiin eläimet, kanat, kissat ja puput, sekä lampaat. Sitten täytettiin heinähäkit ja alettiin harjaamaan Jonttua ja Vilhoa. Sitten nopeasti satulat ja suitset kehiin ja valmista. Laitettiin itsemme kuntoon ja lähdettiin kunnon mäki reeniin. Eli laukattiin yhtä pellon mäkeä monta kertaa ylös ja lopussa kyllä huomasi miten Vilhokin uupui koska ei jaksanut oikein enää loppuun. Kuuma aurinko sekä paksu, tumma harja ja karva keräsivät paljon kuumuutta.

No nyt kuitenkin tästä tuli tälläinen nopea postaus sillä ollaan tosiaan nyt täällä lapissa loppuviikko. Ensi viikolla tulee Vilhosta ja kisoista postausta, eli ainakin kaksi postausta tiedossa :)

Maastakäsittelyä

Eilen tallilla tein Monan kanssa maastakäsitteltä ja irtohypytystä Vilhon, Rusinan, Flinkurin ja lampaiden kanssa.

Kun tulin tallille, en muista milloin, niin en tiennyt mitä teen, koska kenttä eikä varmastikkaan pellot olleet missään parhaassa kunossa, joten ajattelin tehdä pitkästä aikaa maastakäsittelyä. Sitä pitäisi todellakin tehdä useammin!

Vilho oli todella hyvällä tuulella, mutta todella väsyneellä päällä, eikä halunnut aina keskittyä tehtävään. Kun hain heppaa tarhasta se vain makoili. Koitin saada Vilhoa yli 15min ylös kunnes se vihdoin nousi kun vein Tillikan pois sen luota. No vein sitten löntystävän ja väsyneen hevosen talliin ja aloin harjaamaan Vilhon perusteellisesti. Nyt vasta Vilhosta huomaa kun kevät on tulossa! Karvaa lähtee ihan hirveästi. 

No kuitenkin jätin Vilholle vain riimun päähän, sillä en jaksanu alkaa laittamaan sille suitsia. Vilho siinä viellä haukotteli ennenkuin lähdettiin ulos.

No sitten kun tein Vilhon kanssa venytyksiä, sekä seuraamis harjoituksia vein hepan takaisin talliin ja päästin pihattoon. Sitten liikutin Rusinan joka oli aluksi aivan liian laiska, eikä jaksanut liikkua juuri ollenkaan veti sekin lopuksi ihan kunnolista rodeota. Soitin siis jo Monalle tossa välissä että tulisi mun kanssa liikuttamaan heppoja. Sitten me yhdessä liikutettiin Rusina, joka hyppeli todella hyvin kaikkien yli. Paitsi yhden, josta ei sitä saatu yli. 

Sitten liikutettiin hevosista viimeisiksi Flinkkur, joka siis on se ruskea issikka. Flinkur ei oikein osannut hypätä, vaan useimkten tiputti puomit alas. Osasi se kyllä jotenkin nostella sen jalkoja niiden yli, mutta kyllä siitä huomaa ettei osannut hypätä melkein laisinkaan. 

Lopulta vietiin Flinkkur talliin ja sitten viellä juostiin lampaiden kanssa.

Tehtiin niille pieniä esteitä ja juostiin vain. Sitten me molemmat oltiin tosi väsyneitä, joten lopetimme senkin ja raahasimme tavarat paikoilleen. Muista ei ole nyt kuvia. 

Uusi postaus on tulossa tällä viikolla!

Kaksi ruunaa

Tänään olin menossa ratsastamaan Vilholla ilman satulaa kentälle, jossa Alexandra ja hevosensa Spede olikin jo. No siinä mentiin hetki puomeja ja sain loistavan idean! Päästetään hevoset vapaaksi tähän kentälle ja annetaan niiden tutustua. No me sitten päästettiin ja ne suhtautu toisiinsa erittäin hyvin. Siinä ne sitte juoksenteli hetken ja hyppi muutaman esteen. Sain Vilhosta aivan loistavia kuvia, jotka lisäsin Vilhon esittely sivulle. Siellä hevoset juoksenteli tunnin ja sitten vuorostaan Sandra sai idean, miksei me tehtäisi yhteistä blogia Vilholle ja Spedelle! No niimpä alettiin kuumeisesti miettimään blogille nimeä ja kaikkea muuta. Sitten alettiin ottamaan muutama kuva blogiamme varten, jotkut onnistui jotkut ei... Tallissa riisuttiin hevoset varusteistaan ja harjattiin ja loimitettiin ihan perusteellisesti. Sitten lakaistiin käytävä ja katseltiin meidän upeita kuvia.

Minua tultiin sitten hakemaan seitsemältä ja kävin suihkussa ja syömässä. Sen jälkeen aloin tekemään sähköpostia meidän uudelle blogille, mutta bloggeriin meneminen ei onnistunut, sillä se koko ajan valittaa 'tällä blogilla ei ole oikeutta nähdä tätä sivua', joten annoin Sandran tehtäväksi tehdä sen. Ilmoitan heti tänne blogin osoitteen kun saamme sen tehtyä!

Pidättekö muuten tämän blogin uudesta ulkonäöstä? Minulla oli vihdoin aikaa tehdä muutoksia tänne ja tehdä minulle,Vilholle ja muille hepoille sivut. Muut sivut ovat rempassa, sillä sieltä on tulossa viellä; tallin muut eläimet ja meidän koiralle.

Vähän viime viikonlopusta;

Olimme Lotan kanssa tallilla ja silloin sattui ja tapahtui. Ensimmäiseksi, kun olin taluttamssa Vilhoa, se säikähti jotain ja kaatusin kovalle, jäätyneelle hiekalle. Sen jälkeen kun olin juuri toipunut pitävästä kivusta häntäluulle, kaatusin vintiltä tulevaan mäkeen, jäiseen kovaan mäkeen, Rusinan kärryjen kanssa. No sehän sattui, vaikka vakuutin Lotalle että olin kunnossa, vaikka oikeasti olisin voinnut itkeä... No sitten valjasettiin Rusina ja laitettiin kärryt perään ja menoksi! KIerrettiin muutama kerta peltolenkki ja sitten loppussa kisäsimme vähän kovempaan raviin. No sitten se tapahtui. Kuului 'POKS!', Rusina puree kuolaimeen ja menee täysiä pellolla. No sitten selvisi syy kovalle äänelle. Rengas pamahti ja Rusina pelästyi stä. No eihän siinä ollut helppoa pidätellä Rusinaa ja molemmat jouduimme kiskaisemaan Rusinaa, jotta saisimme sen pysähtymään. Talutelliin loppu matka kotiin ja selvittiin ehijin nahoin, paitsi raukka häntäluuni, joka koki todellakin kovia. Vieläkin, tänään perjantaina, voivottelen häntäluutani, johon sattuu todella! Mutta kai siitä pääsee yli. Muutama kuva tältä päivältä.

                                                           

                                                                 

Mitä me oikein teemme?

Sitähän kuulee usein. Koulussa, kotona tai vapaa-ajalla. Aina on se yksi henkilö joka valittaa tästä lajista, jonka olemme valinneet elämäksemme. Hikinen, likainen ja haiseva kypärä olisi helppo tuupata katsojalle joka juuri sanoi, että istut vain selässä. Sitten antaisin hevosen juoksennella ympäri kokematon ratsastaja selässään. Mutta niin se ei toimi.  Itse olen kuullut usein ettei ratsastus ole lajina mitään urheilua. "Istut vain siellä selässä" "ratsastus haisee", jne. Olen miettynyt tosissani, että laitan jonkun sinne selkään ja antaa mennä vaan, näytä taitosi, tee se mitä mä tein äsken. Mutta sitähän aloittelia saisi vain huonon kuvan harrastuksestamme. Jos hänet todella haluaa tekevän töitä, pitäisi aloittaa ihan ensimmäisistä askeleista, siitä mistä me aloitimme.

              Heti ensimäiseksi kun kysyn "mistä niin päättelet kun et ole edes ollut selässä", vedotaan heti jalkapalloon. Ensinnäkin, kaksi lajia, jotka eivät ole läheskään toisilleen läheiset. Toisessa saat selvästi enemmän fysistä kuntoa ja toisessa kärsivällisyys ja aika ovat tärkeintä. Tarvitset paljon vatsalihaksia, jotta pysyt selässä. Jalkapallossa osaat jo muutaman kuukauden jälkeen potkaista palloa toiselle pelajalle, mutta ratsastuksessa joku vasta harjoittelee laukkaa. Molemmissa tarvitaan kuntoa, mutta toki aina riippuu mitä siellä selässä tekee tai kentällä. Joku kävelee kentällä kun muut juoksevat hikoillen ja kamppailen pallosta. Ratsastuksessa toiset ns. matkaratsastavat selässä, kun muut koittavat saada pukittavan hevosen kuriin. Yksin kertaisesti ratsastusta ei voi verrata mihinkää harrastukseen.            .

                                               
Ratsastuksessa kuolee vuosittain monta ihmistä. Murtuminen, halvaantuminen ja kuolema ovat usein osa tätä harrastusta. Kukaan ei kuitenkaan selviä ilman tippumista. Sanontahan on "kun on tippunut sata kertaa, on hyvä ratsastaja". Kukaan eu voi ikinä tietää mitä hevonen ajattelee sillä sekunilla kun tunnet maan taas allasi. Pelästyikö se jotain jota et nähnyt? Vai kielsikö se hurjalle esteelle? Vai oliko se vain äkäinen poni, joka tekee mitä vain saadakseen sinut selästään? Kaikki hevoset eivät kuitenkaan takoita kaikkia tekojaan pahalla. Joskus hevonen saattaa astua varpaittesi päälle vahingossa, ei ole syytä suuttua. Tokihan se sattuu, mutta ei ole hevosen syytä.

   Ehkä tärkein näistä kaikista on ihmisen hengenpelastaja. Kypärä. Monestikkohan kypärä on  pelastunut munkin hengen paiskaiduttuani esteiden sekaan tai seinään päin. Entäpä turvaliivi. Alkuperäinenhän tarkoitus on säästää itsensä erillaisilta yläosan vammoilta esim. halvaantumiselta tai selän murtumiselta. Myös hevoseen luottamus on tärkeä osa ihmisen ja hevosen välillä. Mäkin olen vuoden aikana koittanut rakentaa mulle ja Vilholle hyvän suhteen, mutta huomaan ettei Vilho aina luota muhun kaikissa tilanteissa.

                                   

                                   

Ratsastajia on erillaisia. Päättäväisiä, vähän arkoja, sekä niitä, jotka saavat hetkellisen trauman tiputtuaan selästä. Ketään ei saa kuitenkaan tuomita luonteensa takia. Onhan se hyvä, että jotkut ottavat harrastuksen rauhallisemmin, eikä ole se joka lähtee ilman varusteita laukkaamaan täysiä pellolle. On myös niitä pikkulikkoja, jotka saavat sinut hermostumaan ja joskus niille haluisi vain ärähtää "nyt menet sen hevosen luo ja suu suppuun". Kyllä, tiedän tunteen. Silloin on vain parasta tukkia suunsa ja mennä vaikka potkimaan heinäpaalia, jos on lupa tai jos on. Viha ei auta tässä lajissa yhtään. Tämä tarvitsee aikaa, sekä kärsivällisyyttä. Sama on myös hevosten suhteen. Ei ole okein, jos hevonen ei ymmärrä  mitä siltä pyydetään ja heti sen jälkeen annetaan raipasta. Hevosten luonteet ovat myös erillaiset. On äksyjä, itsepäisiä, mummonkuljettimia, kilttejä, viisaita, lepposia, energiapommi, sekä laiskoja. Luonteita on paljon ja jokaiselta hevoselta ja ihmiseltä löytyy varmasti ihana puoli, sekä se ei niin kiva-puoli.

On myös niitä ratsastajia, jotka kinuavat vanhemmiltaan omaa ponia ja hylkäävät sen. Käyttivät sitä muutaman kerran leluna ja sitten poni alkoikin käyttäytyä samanlailla kuin omistajansa, lellittykakara.

Kuten tuossa äsken jo mainitsin, tämä laji EI ole voima laji. Sinun ei tarvitse käyttää voimaa, jos hevonen on hyvin avuilla. Harmi vain että näke todela useesti niitä raipan kanssa heiluvia ja rääkkäystä. Mutta hevosurheilu ei ole täydellistä. Jos joku luulee tämän olevan täynnä söpöjä ponintylleröitä ja täydellisiä ratsastustunteja ja ihania maasoja, ei. Nämä jotkut ponintylleröt voivat olla myös, liian laihoja, arpia täynnä olevia, rääkättyjä, eäinkokeissa käytetty, todella rumia, sairastavia.

                                               
Kuitenkin tämä harrastus näyttää sen kauniit puolet, joita on. Söpöjä ponintylleröitä, komeita hevosia, kauniita maastoja, vaelluksia, kisoja, tallikaverit, tavoitteet. Tämä harrastus ei olisi mitään ilman noita. On tärkeä laittaa itselleen tavoite joka pitää saada suoritettua. Minäkin laitoin meille Vilhon kanssa tavoitteeksi saada 2015 ylitettyä 70cm este, mutta tässä tulikin yksi viikonlopu ylitettyä 90cm. Tieyissä tilanteissa pitää osata olla onnelinen ja olla päättäväinen. EI saa kuitenkaan riskeerata hevosta ja itseään. Myös hyvä tallihenki on hyvä! Silloin pystyy kaikista huolimatta kävellä ylpeänä talliin, mielummin kuin saisit ilkeän katseen aina kun astut talliin. Sitä on havaittu myös meidän tallilla, kiusaaminen. Tapahtui kiusaaminen missä vain, asialle pitää heti tehdä jotain. Ei vain katsella vierestä ja ryhtyä samaan, vaan puuttua kiusaamiseen. KIusaaminen tallilla on yleensä tälläistä. "Näitsä miten se ratsasti Hermanilla? Se näytti niin läskiltä ja sen aknenaamakin sai mut oksentaa! Voi hevosraukkaa, miten se jaksaa?". Ainakin Korpparissa tallin yhteishenki on alentunut aivan huomattavasti. Kiusamaista tapatuu, henkisesti ja fyysisesti. Tönimistö, ilkeitä katseita jne. Joskus jopa minä olen sanonut muutaman sanan joistan henkilöistä. Yleensä se on liittynyt siihen kun tunnilla jotkut söheltää ja tieysti mullakin menee hermo.
 
                                             
                   Hevoset vaistoavat meidän tunteemme, joten olisi aina kiva olla positiivisella mielellä hevosen läheisyydessä!


                                                 
                                                         
                                                                  
Seuraavaan postaukseen! (joka tulee viikonloppuna kun menen tallille)

Turpa kohti korpikylää!

Kuten otsikostakin jo huomaa, minä ja Vilho tähdättiin viime viikolla Korpikylää ja tehtiin loppu rutistukset. Ja sitten maanantaina tarileri loisti Korpparin pihassa. En päässyt Kaisalle lastaamaan Vilhoa, joten tulin iisän kyydillä tallille ja saavuin juuri kun Vilho ja muut kaarsivat pihaan. Vilho kun astui ulos, jännitys kasvoi tosi isoksi ja mua oikeastaan tärisytti. Vilho oli myös ihan hermona ja pelkäsin sen vain menevän pierupukkilaukkaa ympäri maneesia. Sen sijaan, kun se oli hermoillut ja hirnunut pihalla, kun menimme maneesiin ja nousin selkään Vilho rauhouttui yllättäen ja käveli vähän nopeempaa tahtia maneesissa. Jännin kohta oli maneesin nurkassa oleva lantasaavi ja sen vieressä oleva ovi. Sen se kiersi muutamaan otteeseen, mutta ravissa se meni senkin ohi ylimääräisiä kyyläämättä. Otin kaikki varusteet mukaan, ja varauduin pahimpaan, martingaalit ja olympiat mukana.
     Mä olen niiiiin ylpeä hepasta ja itsestäni. Meidän eka kerta maneesissa ja se meni loistavati! Tottakai meillä molemmilla on parantamista, esim Vilholla. laukan nostot ja suoraan meneminen ja minulla kärsivällisyys ja pitkät ohjat. Lotta oli kuvaamassa ja pahoittelen kun kaikki ei ole niin tarkkoja...

Kokeilin myös vaihteeksi ottaa ns. kameraselfien :D

Mun pikkusisko on kyllä vähä hassu, kun yrittää ottaa siitä kuvia <3

Apua ja anteeksi...

Olen oikesti TODELLA pahoillani, koska en ole kirjoittanut joulukuun jälkeen. Multa jäi loput päivistä tekemättä ja sitten alkoi koulu ja kokeet. En ehkä ehdi kirjoittamaan viikottain, mutta lupaan että kun valosa aika alkaa, kirjoitan useammin! Silloin on jo luultavasti kaikista kiireisin aika mennyt ja ehdin uudistamaan blogia. Mutta tässä vähän infoa joulusta ja muusta...

Jouluna saavuttiin illalla Kaisalle. Lotta ja muut sukulaiset olivat siellä ja odottivat meitä, sillä mun ja Lotan, sekä meidän serkkujen piti tehdä, näytellä ja lukea evankeliumi. Lukijoita oli kolme. Minä, Lotta ja siskopuoleni Sofia. Kolme serkkuani olivat enkeleitä. Lukeminen meni muuten hyvin, paitsi me sekoiltiin vuorojen kanssa, sekä minä inhoan esiintyä ihmisten edessä. Oli kisat, laulaminen tai lukeminen, koska inhoan kun mokaan. Loppujen lopuksi se meni ihan ok ja sitten odotettiin joulupukkia ja pikkulikat oli ihan innoissaan. Se sitten tuli seitsemän aikaan ja lahjoja oli paljon, sillä olihan melkein koko suku siellä. Olin saannut jo aammulla osan lahjoistani; turvaliivi,kypärä ja Isac Elliotin levyn. Loput sain Kaisalla; Satulahuopa, 2h vaellus lahjakortti, karkkia, vaatteita, The Body Shopin sellainen minipakkaus, avaimenperä ja kaikkea muuta tarpeellista :) Sitten riennetiin talliin Sofian ja Lotan kanssa toivottamaan hepoille hyvää joulua! Oltiin tehty Sofian kanssa hepoille "Heppakakku", joka ei todellakaan onnistunut. Ohjeessa luki että kauroja, mutta laitoimme kaurahiutaleita ja tadaa, siitä tulikin puuroa. Se jähmettyi matkalla ja kun annoin sen Vilholle, se näytti hankalalta se syöminen. Siispä jätettiin antamatta Lakulle, eli Sofian ponille. Sitten annoin viellä suukot ja halit Vilholle ja päästin sen takaisin pihattoon ja Lakukin tuli. Lopuksi menimme sisälle syömään ja ruoka oli näin btw todella hyvää! Vähän myöhempää lähdimme takaisin kotiin ja aamulla iskälle.
   Iskälle päästyä avasimme tietysti lahjat ekaksi veljeni kanssa. Sain; Hobitti pelin, rahaa, karkkia, supersöpön kameran ja paljon muuta, kun en mä enään muista mitä sain... Loppu päivä menikin iskällä ja sitten seuraavalla viikolla kouluu.

TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ:
Tänään lähdin yhdeksäksi Kaisalle. Siellä autoin laittamaan Lotalle Lakun kuntoon, sillä Lotta oli menossa sillä ponitunnille. Tunnilla oli myös Helmi ja Rusina. Autoin siinä tyttöjä ja katsoin vähän aikaa niiden tuntia ja sitten kiirehdin talliin laittamaan Vilhoa kuntoon. Mona oli yllättäen vähän myöhässä, mutta ehdittiin melkein kympiksi valmiiksi, sillä Pokalolle kokeiltiin uutta satullaa, joka hiersi sitä... Harmi sillä satula näytti mukavalta kun oltiin tunnilla Monan kanssa. 
Vilho meni tänään tunnilla todella hyvin! Vaikka virtaa riitti välillä, me selvittiin siitä tunnista vaikka jouduinkin välillä olemaan tomerampi Vilholle. Vilho tuntui tänään todella hyvälle, mutta oli sen tunnin pakko joskus loppua, vaikken olisi halunnut. Tehtiin tunnilla kaheksikkoa. Ensiksi vain taivuteltiin heppoja ravissa ja käynnissä, ja sitten siirryttiin kaheksikolle. Ensimmäiseksi mentiin vain ravissa ja sitten otettiikin jo laukkaa mukaan, sille toiselle ns. toisen päädyn ympyrälle. Sitten siirryin Vilhon kanssa liinaan, kun se Vilho aina punkee pienemmälle ympyrälle laukatessa, tai rikkoo laukan tai keksii muuta temppuilua. Keskityin liinassa vain siihen että Vilholla laukka säilyy, eikä punge sisällepäin. Molemmille tuli todellinen hiki siinä. Onneksi lopuksi Vilho säilytti nätin laukan liinassa ja siinä ympyrällä, ilman liinaa. Sitten lopuksi taivuttelin Vilhoa kaheksikolla ravissa ja virtaa riitti viellä ja se oli hakalempaa saada se rauhoittumaan, koska menin ilman jalustimia. Sitten se meni nätisti muodossa ja tunti loppuikin. 
Sen jälkeen kun olimme purkaneet Vilhon, Pokalon ja Helmin, odotettiin vaellusporukkaa. Niiden oli määrä tulla 2tunnin vaellukselle. Mukana oli Pokalo, Helmi, Flinkut, Vanha Herra ja Joni-Poni. Vanha Herra, eli Ukkonenkin pääsi pitkästä aikaa kunnon vaellukselle! Olin sitten taluttamassa Ukkosta siinä vaeluksella, koska ratsastaja ei ollut ennen ratsastanut. Kaksi tuntia meni aika nopeasti ja jaloissa alkoi tuntua. Onneksi pääsin nopeasti talliin ja purkamaan hepat. Päästettiin ne tarhoihinsa ja Mona, mä, Lotta, vaellusporukka ja Kaisa päästiin syömään kodan äärelle. Päivä oli melkein pulkassa ja mentiin viellä ennen kun minua tultiin hakemaan, riehuttiin siinä pihalla vielä hetken. Sitten iskä tulikin hakemaan kolmelta ja pääsin kotiin :)

Nyt istun mun sängyllä peiton, tyynyn, karkkien ja limun kanssa. Nyt ootan että pääsen nukkumaan, kun huomenna pitääkin lukea kokeisiin ja mennä äitille. Hyvää uutta vuotta viellä teille 2015!
Tässä muutama kuva Korpikylän hepoista! (Muistakaa että kopioimine on vielläkin ehdottomasti kieletty ilman lupaani ja tätä päivältä ei ole kuvia koska ne on mun kännykässä)

Robbie

Nasse

Hampton

Fiola

Jade

Saatus

Blitz