Pienenmpänä kävin vain talleilla katselemassa heppoja ja sen sellaista. Kunnes kuulin kaveriltani että hän käy ratsastustunneilla. Se oli niin hienoa! Muistan vieläkin nämä sanat "puoli tuntia hevosen hoitoa ja puolituntia ratsastusta". Tottakai jankkasin äitiltä monta kuukautta, jotta saan mennä ensimäiselle ratsastustunnille.
Sitten se päivä koitti. Voin vielläkkin muistaa sen tunteen kun saavuin korpikylän pihaan. Voi niitä perhosia, jotka lenteli vatsassa. Meille oli listat jossa luki oma nimi ja hevonen kellä menee. Minulla luki Nasse ja olin ihan innoissani. Nasse on vuonohevonen ja todella kiltti, joten se oli juuri sopiva ensimmäiselle tunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti