Kaksi ruunaa

Tänään olin menossa ratsastamaan Vilholla ilman satulaa kentälle, jossa Alexandra ja hevosensa Spede olikin jo. No siinä mentiin hetki puomeja ja sain loistavan idean! Päästetään hevoset vapaaksi tähän kentälle ja annetaan niiden tutustua. No me sitten päästettiin ja ne suhtautu toisiinsa erittäin hyvin. Siinä ne sitte juoksenteli hetken ja hyppi muutaman esteen. Sain Vilhosta aivan loistavia kuvia, jotka lisäsin Vilhon esittely sivulle. Siellä hevoset juoksenteli tunnin ja sitten vuorostaan Sandra sai idean, miksei me tehtäisi yhteistä blogia Vilholle ja Spedelle! No niimpä alettiin kuumeisesti miettimään blogille nimeä ja kaikkea muuta. Sitten alettiin ottamaan muutama kuva blogiamme varten, jotkut onnistui jotkut ei... Tallissa riisuttiin hevoset varusteistaan ja harjattiin ja loimitettiin ihan perusteellisesti. Sitten lakaistiin käytävä ja katseltiin meidän upeita kuvia.

Minua tultiin sitten hakemaan seitsemältä ja kävin suihkussa ja syömässä. Sen jälkeen aloin tekemään sähköpostia meidän uudelle blogille, mutta bloggeriin meneminen ei onnistunut, sillä se koko ajan valittaa 'tällä blogilla ei ole oikeutta nähdä tätä sivua', joten annoin Sandran tehtäväksi tehdä sen. Ilmoitan heti tänne blogin osoitteen kun saamme sen tehtyä!

Pidättekö muuten tämän blogin uudesta ulkonäöstä? Minulla oli vihdoin aikaa tehdä muutoksia tänne ja tehdä minulle,Vilholle ja muille hepoille sivut. Muut sivut ovat rempassa, sillä sieltä on tulossa viellä; tallin muut eläimet ja meidän koiralle.

Vähän viime viikonlopusta;

Olimme Lotan kanssa tallilla ja silloin sattui ja tapahtui. Ensimmäiseksi, kun olin taluttamssa Vilhoa, se säikähti jotain ja kaatusin kovalle, jäätyneelle hiekalle. Sen jälkeen kun olin juuri toipunut pitävästä kivusta häntäluulle, kaatusin vintiltä tulevaan mäkeen, jäiseen kovaan mäkeen, Rusinan kärryjen kanssa. No sehän sattui, vaikka vakuutin Lotalle että olin kunnossa, vaikka oikeasti olisin voinnut itkeä... No sitten valjasettiin Rusina ja laitettiin kärryt perään ja menoksi! KIerrettiin muutama kerta peltolenkki ja sitten loppussa kisäsimme vähän kovempaan raviin. No sitten se tapahtui. Kuului 'POKS!', Rusina puree kuolaimeen ja menee täysiä pellolla. No sitten selvisi syy kovalle äänelle. Rengas pamahti ja Rusina pelästyi stä. No eihän siinä ollut helppoa pidätellä Rusinaa ja molemmat jouduimme kiskaisemaan Rusinaa, jotta saisimme sen pysähtymään. Talutelliin loppu matka kotiin ja selvittiin ehijin nahoin, paitsi raukka häntäluuni, joka koki todellakin kovia. Vieläkin, tänään perjantaina, voivottelen häntäluutani, johon sattuu todella! Mutta kai siitä pääsee yli. Muutama kuva tältä päivältä.